Monet ovat kiinnostuneita tuntihinnasta. Mielestäni tuntihinnoittelu on yhtä absurdia kuin jos hinnoittelisimme työmme koodirivien perusteella.

Mistä sitten maksaa? Sovitusta asiasta, kuten punainen Volkswagen Gold 1,2 TSI vuosimallia 2010. Ei kukaan osta autoa tuntihinnalla. Tai maksa kampaajalle tunneista; työ on valmis kun tukka näyttää hyvältä. Joskus siihen menee vartti, joskus päivä.

Entä jos et tiedä tarkalleen, mitä haluat? Olisiko arvopohjainen hinnoittelu silloin parempi? Tai tulospohjainen? Tästä päästään siihen, että harvoin ollaan oikeasti mietitty, mitä arvoa ostettu palvelu tuottaa. Tunnin hieronta maksaa noin 60 euroa alveineen, mutta jos se taltuttaa tärkeää palaveria edeltävän päänsäryn, sen arvo on vähintään satoja euroja.

Mistä maksat tuntihinnoittelusta? Tunneista. Ilman, että oikeasti tiedät/ymmärrät, mihin tuo aika menee. Tuntihinnoittelu mahdollistaa mm. turhat palaverit ja typerien pyyntöjen toteutukset. Arvo-/tulospohjainen hinnoittelu sen sijaan antaa projektille suunnan ja asenteen pakottamalla tilaajan määrittelemään, mitä haluaa. Silloin kaikki projektin jäsenet työskentelevät yhdessä tavoitteen eteen. Tavoitteen, johon voivat sitoutua.

Tuntihintaan takertuminen on perisuomalaista kateutta. Pelätään, että “nythän ne tekee voittoa”. Tästä johtuen valitaan halvempi toimija. Pahimmassa tapauksessa lopputulos on kalliimpi ja huonompi, kun aikataulu venähtää ja jälki on huonoa.

Arvo-/tulospohjainen hinnoittelu vaatii toimittajalta ja asiakkaalta enemmän ammattitaitoa, mutta takaa, että lopputulos on parempi.

Tuntipohjainen hinnoittelu ja ylipäänsä resurssipohjainen ajattelu on menneen maailman juttuja. 2000-luvulla pitäisi puhua arvosta ja tuloksista, ei tunneista.