Viime viikolla Aallon Software Business -kurssin opiskelijat kertoivat meille yhteenvetoaan Kiskosta tekemästään raportista. Sain oivalluksen.

Syy siihen, että ketterät menetelmät, kuten meidän käyttämämme Lähtölaukaus-malli, ovat ylivoimaisia verrattuna perinteiseen vesiputousmalliin, on oppiminen.

Vesiputousmallin oppiminen tapahtuu vasta suunnitteluvaiheen jälkeisessä toteutusvaiheessa, jos silloinkaan. Suunnitteluvaiheessa on käytännössä mahdoton oppia, miten tuotetta olisi paras käyttää tai mihin se edes soveltuu. Suurimmat ideat tulevat, kun käyttäjät saavat tuotteen käsiinsä. Nämä opit saattavat muuttaa koko tuotekehityksen suunnan jolloin suunnitelmat pitää heittää roskiin ja uskaltaa lähteä uudelle polulle. Kuinka moni on valmis unohtamaan useiden kuukausien tai pahimmassa tapauksessa vuosien suunnitelmat? Aika harva. Monesti käyttäjä tuntuu olevan väärässä tai suunnanvaihto tässä vaiheessa projektiä typerältä.

Ketterässä kehityksessä toteutus ja oppiminen alkaa heti. Emme edes näyttele tietävämme, mitä olemme tekemässä. Meillä on siitä hyvä arvaus, mutta kukaan ei oikeasti tiedä minne olemme menossa. Kokeilemme ja opimme. Heitämme tuotteen asiakkaan käsiin ja katsomme, mitä he sillä tekevät.

Opi, tee se pian ja uskalla muuttaa suuntaa.