Muuten olen melko laiska valmistautumaan, mutta esiintymisen ollessa kyseessä jännityksen luoma paine saa minutkin preppaamaan ennalta. Julkinen esiintyminen motivoi merkillisesti.

Esiintymiseen valmistautumisenii menee kuitenkin usein “yli” tai en pysty irtautumaan suunnitelmistani. Tilaisuudesta riippuen jännitys yleensä laukeaa, kun pääsen aloittamaan ja kontakti yleisöön löytyy. Tai sitten ei. Silloin vedän presiksen kuin raiteilla, kykenemättömänä joustamaan päättämästäni agendasta tai reagoimaan spontaanisti.

Conan O’Brien puhuu Fast Companyn haastattelussa valmistautumisesta hyvin: “My formula has always been I’m big on preparing. Prepare like crazy. But then just as you’re heading out, half an hour beforehand, forget all of it. It’s there. It’s in your reptile brain. Go out but feel loose enough to grab opportunities as they come up. Don’t just stick to the plan if you see an opportunity.”

Jotenkin itse on aina takertunut siihen, että ainoa keino selvitä esiintymisestä on muistaa kaikki. Paitsi että “kaikkea” on mahdoton muistaa, pitäisi luottaa enemmän itseensä ja siihen, että olennaisen osaa. Kun on valmistautunut hyvin, muistaa tarvittavan. Väkisin muistaminen hämärtää näkökenttää ja vie energian niin, ettei välttämättä enää näe tilaisuuden tuomia mahdollisuuksia.

Luultavasti jännitän seuraavaakin esiintymistäni, mutta ainakin yritän noudattaa tätä ohjetta: valmistaudu hullun lailla, rentoudu ja anna palaa.